Osallistuin Naisten Linjan sarjakuvakilpailuun, jonka aiheena oli naisiin kohdistuvan väkivallan torjunta. Linkistä näette tehtävänannon kokonaisuudessaan, voittajan sekä kunniamaininnan saaneet. Kaikki työt resonoivat kyllä kovasti tyylinsä ja sisältönsä ansiosta! Long story short: aiheena oli Shero-niminen supersankari, joka torjuu väkivaltaa väkivallattomilla keinoilla. Eli kertoa millainen hän on ja miten hän toimii.
Linkki Naisten Linjan sivuille, rullaat vain alas, niin löydät työt ja tehtävän:
https://www.naistenlinja.fi/tule-mukaan/ajankohtaista-2/?fbclid=IwAR2v_Nlj_TBK4JzNLAWJvM1xeXDLPvfWYW6Xrb4qv_QkM2cZKfx0KCQcInM
Tehtävä oli haastava ja mielenkiintoinen. Ajatukset olivat paikoin myös melko synkkiä koko aiheen ympärillä, ihan kaikilla tavoilla. Aluksi mietin muun muassa, että kaikkihan meistä voivat kokea väkivaltaa, mihinkään seikkaan katsomatta, ja tämä ajatus sai tuskastumaan. Tosin nyt aihe oli tämä kyseinen, joten näillä siis menimme. Myös pelkästään piirtotyylin valinta tuntui vaikealta näin isossa ja aiheeltaan herkässä työssä, mutta lopulta turvauduin tuttuun otteeseen ja piirtäminen tuntui luonteikkaalta. Koska työ sai pään täyttymään kaikesta sanottavasta ja ajatuksista, on sarjiksessa paikoin myös liikaa tekstiä. Olisin voinut pukea sanat enemmälti varsinaiseen sarjismuotoon, kertoa kuvilla. Mutta tästähän oppii taas miten tehdä toisin ensi kerralla! Omien mielipiteiden tai ajatusten laittaminen sarjakuvaan on itselleni haastavan tuntuista, ajatusten ja tunteiden julkituominen siis ylipäätään.
Lähdin lopulta, liiankin kunnianhimoisesti mielestäni, kertomaan tarinaa alunperin oman kokemukseni pohjalta, koska siitä tietenkin kirpoavat vahvimmin ajatukseni. Ja myös siksi, että saisin purettua asiaa päästäni. Kyseinen tapahtuma kuitenkin oli miltei ensimmäisenä mielessäni, kun näin tehtävänannon. Yksityiskohtainen kuvailu tuntui liialliselta ja tarpeettomalta, joten minimoin tapahtuman vastenmielisyyden. Halusin totta kai myös sisällyttää muutosta ajavat ja väkivaltaa torjuvat pohdinnat mukaan. Joten alun dramaattisuudesta, mietinnän kautta, toiveikkaaseen lopputulemaan.
Oman kokemukseni kuvaaminen ei ole tarkoitettu tuomitsemaan itseäni eikä ketään muutakaan, joka joutuu kokemaan minkään muotoista väkivaltaa tai häirintää. Omassa tarinassani olen vain miettinyt monesti sitä, kuinka olisin voinut nousta vastaan. Jos en itse tilanteessa, niin jälkeenpäin.
Sarjakuvan nimi tuli siitä, että mietin kuinka olisin tarvinnut voimaa puolustautua. Lopputulos viittaa siihen, että kaikki tarvitsevat voimaa, meistä myös löytyy sitä sekä yhdessä voima on vahvin.
Asioiden nurinkurisuus monen asian tiimoilta aiheuttaa paikoin itsessäni kovaakin maailmantuskaa. Mutta haluaisin uskoa myös muutokseen ja hyvyyteen.
Pitäkäähän huolta itsestänne ja toisistanne!
PIENI VAROITUS LOPPUUN ennen kuin luet:
sarjakuvassa kuvataan seksuaalinen ahdistelu, mukana myös kirosanoja.
