elikkäs tsekkiläinen sarjiskilpailu, johon osallistuin. tehtävänantona toimi ihan vain tuo otsikko: The Art of Hate. ei itseasiassa meinaa sanat riittää kun tämä kuvio vituttaa niin paljon. mutta siis männävuosina tuo natsahtanut väki on saanut aika vitusti huomiota, joka sylettää: täällä he saavat iloisesti toimia ja marssia vapaana, ilman että viranomaisia ja muita vastaavia tahoja niinkään kiinnostaa. tosin miekkareille kiitos. olen myös törmännyt tähän, että ihmiset ovat pillastuneet oikeasti siitä, kun he eivät saa harjoittaa vihapuhetta ja siihen puheeseen puututaan, vedoten sitten samalla sananvapauteen. että sulla on siis vapaus haukkua ja solvata toinen maasta taivaaseen, uhkailla ja käyttää karkeaa kieltä?

sarjiksessa siis saavat osansa paskasta ekan ruudun daami, joka ei vastaa päähenkilön lempeen. tyyppi on siis ns. rakkauteen pettynyt ja syyttää tätä kyseistä daamia. halusin jällee tuoda omalla tavallani näkemääni naisvihaa esille. pahat sanat ja uhkailut lentelevät netissä kuin ihan naamatustenkin. olen jotenkin saanut käsityksen, että jos joku on pettynyt tarpeeksi montaa kertaa, hän leimaa näin ollen muutkin katkeruuspäissään. olen myöskin saanut käsityksen, että itsevarma, vapaa, sanavalmis sekä näkyvä nainen on helvetin pelottava asia joillekin. näin ollen myös potentiaalinen vihaamisen kohde. mun on myös vaikea tajuta, että netissä jengi lähettää sen enempää kelaamatta tai lupaa kysymättä omista genitaaleistaan kuvia tuntemattomille.

mut se siitä. pelko sekä erilaisuus ravistelee nasse-parkaa, joten hän myös hakkaa mieluusti eteensä tulevat, vähääkään erilaiset ihmiset. jos koetat sanoa tälle nassukalle poikkipuolista sanaa toiminnastaan, ojentaa, oot luultavasti vassarisuvakkiviherpiiperö. ja mun pointti ja ajatus on, että kunpa eri osapuolet pystyis joskus ees kuunteleen toisiaan ilman että tarvitsee raivostua. kun siis en oo hetkeen nähnyt mielestäni ns. sivistynyttä keskustelua. on vaan vihaa ja omat mielipiteet on tärkeimmät ja parhaimmat. ja siis paskaa käytöstä on kyl vähän jokasen kontolla.

sarjiksen viime ruutujen tapahtumissa sitten taas haluan sitä ilmentää, kuinka suomessa on annettu äärioikeistolaistenkin temmeltää aivan rauhassa. ilmaisunvapaus on niin ihana asia kun siitä riittää jokaselle muitta mutkitta. äärioikeistolaistenkin liikkeiden lakkauttaminen tai jotenkin niihin puuttuminen tuntuu olevan helvetin vaikeeta. voin kertoa, et mulla ei oo ainakaan mitenkää hirveän turvallinen ja hieno fiilis kun täällä käydään heiluttelemaan natsilippuja, tai et kuin vittuna oikeella tääl osa jengiä on. niinku mitä. itsenäisyyspäivä lähinnä vituttaa ja ahdistaa. itsenäisyyspäivänä 2018 vaan hävetti olla suomalainen. hakaristit ja suomen itsenäisyys, tulevaisuus tai veteraanit ei vitullakaan liity toisiinsa.

yleisesti mä voin ymmärtää perustellut kritiikit ja mielipiteet, mutta sitä väkivaltaista raivoa ja vihaa mä en hiffaa.

mut joo sepä siitä, alkoi vain vituttaa oikeastaan enemmän, kun kirjoitin tuota settiä. mutta siis tässäpä sitten karrikoidusti tätä taiteellista vihaamista suomalaiseen tapaan, olkaa hyvät.